VAIE
Lyrics for He-Vi (2009)



01. Viha
————————

Lyö vihaa selkään
Ota kiinni jaloista
Paljasta itsesi
Ime hyvyys minusta
Viet aina kaiken
Viet aina kaiken pois
Viet pois sen kaiken
Mistä hyvää tulla vois

Tapa rakkautesi minuun
Jätä tunteesi sivuun

Et tuo mitään uutta
Etsin jotain muuta

Toit joskus arkeeni jotain suurempaa
Nyt katson silmiisi
Enkä löydä unelmaa
Mihin se päättyi?
Mihin seinään törmäsin?
Siihen se päättyi, kun toisen kohtasin

Tapa rakkautesi minuun
Jätä tunteesi sivuun

Löit vihaa selkään
Otit kiinni jaloista
Paljastit luonteesi
Pidit kiinni minusta



02. Uinujat (san. Metsälampi)
———————————

Astuit esiin ja pyysit:
“Jaa kaamos kanssani,
niin on vähemmän kylmä.
Itse en taida selviytyä”

Oli yö jatkunut jo pitkään
Kolea marraskuinen ikään
Mutta olithan sinä siellä
Se jatkukoon kauan vielä

Kun seinien kuiske huudoksi muuttui
Silloin laulu korvaasi sattui
Se veisasi ikitalvesta
Vain uinuville, salaisesta

Aamu huoneen totuudella täytti
Maaperän kuivuuden se näytti
Ja samaa virttä veisasit
Kun ikkunat itki
Seinät suutaan aukoi
Pöydät puhkui ja lattiat lauloi

Ja sinä ymmärsit kylmyyden
Vain uinuvalle salaisen
Ja sinä ymmärsit kylmyyden

Ja sinä ymmärsit kylmyyden
Vain uinuvalle salaisen



03. Kuningas
————————————

Onko mitään suurempaa
Riistämisen unelmaa?
Kasvottoman raivon annoit
Käsilleni tapon ajoit
Äänet imit pois

Päätös mieltä kutkuttaa
Pian saavun onnelaan
Kohta tiedät
Miltä tuntuu nähdä oma peilikuva
Missä kasvot turmeltuneet on

Kuningas
Kaikki imee mukaansa
Kuningas
Kaikki päät sekoittaa
Kuningas
Sielut lumoaa
Kuningas
Kaiken tieltään tuhoaa

Kipinä, joka luovuttaa
Pimeys sielun omistaa
Pakahtuva henki kulkee
Tunnottomat kädet sulkee
Julman totuuden
Lopussa vala velvoittaa:
Tämän lupaan toteuttaa!
Putoavan kuolonkatseen
Aamun turhan toivon jälkeen
Silmäni voin viimein ummistaa

Kuningas
Kaikki imee mukaansa
Kuningas
Kaikki päät sekoittaa
Kuningas
Sielut lumoaa
Kuningas
Kaiken tieltään tuhoaa

Kaikki imee mukaansa
Lukitsee valtakuntaansa
Sielut lumoaa
Kaiken tieltään tuhoaa



05. Riita (san. Metsälampi)
—————————

Taas, taas häntä epäiltiin
Taas, taas häntä syytettiin

On joki karannut
Uomastaan poistunut
Tieltään suistunut
Se uneksi aaltojen alkukodista
Kyllästyi, ja lähti pois

Sanoista suututtiin
Lauseista lynkattiin
Aallonharjalla matkaaja
Vetten vellovien helmassa
Näkee unta, näkee kauas
Ja kaupunki horisontissa
Punaisena aaltoilee

Siel’ nyrkit taivasta halkovat
Ihmismielten sokkeloissa
Moni Luojaan verhoaa
Siel’ ei kämmen pientä suojaa
Moni mahtinsa unohtaa

Verkkokalvot kieroon katsovat
Eivät muuta nähdä voisi
Hermoradat kieroon kasvaneet
Eivät sitä muillekaan soisi