VAIE
Lyrics for He-Vi (2009)
01. Viha
————————
Lyö vihaa selkään
Ota kiinni jaloista
Paljasta itsesi
Ime hyvyys minusta
Viet aina kaiken
Viet aina kaiken pois
Viet pois sen kaiken
Mistä hyvää tulla vois
Tapa rakkautesi minuun
Jätä tunteesi sivuun
Et tuo mitään uutta
Etsin jotain muuta
Toit joskus arkeeni jotain suurempaa
Nyt katson silmiisi
Enkä löydä unelmaa
Mihin se päättyi?
Mihin seinään törmäsin?
Siihen se päättyi, kun toisen kohtasin
Tapa rakkautesi minuun
Jätä tunteesi sivuun
Löit vihaa selkään
Otit kiinni jaloista
Paljastit luonteesi
Pidit kiinni minusta
02. Uinujat (san. Metsälampi)
———————————
Astuit esiin ja pyysit:
“Jaa kaamos kanssani,
niin on vähemmän kylmä.
Itse en taida selviytyä”
Oli yö jatkunut jo pitkään
Kolea marraskuinen ikään
Mutta olithan sinä siellä
Se jatkukoon kauan vielä
Kun seinien kuiske huudoksi muuttui
Silloin laulu korvaasi sattui
Se veisasi ikitalvesta
Vain uinuville, salaisesta
Aamu huoneen totuudella täytti
Maaperän kuivuuden se näytti
Ja samaa virttä veisasit
Kun ikkunat itki
Seinät suutaan aukoi
Pöydät puhkui ja lattiat lauloi
Ja sinä ymmärsit kylmyyden
Vain uinuvalle salaisen
Ja sinä ymmärsit kylmyyden
Ja sinä ymmärsit kylmyyden
Vain uinuvalle salaisen
03. Kuningas
————————————
Onko mitään suurempaa
Riistämisen unelmaa?
Kasvottoman raivon annoit
Käsilleni tapon ajoit
Äänet imit pois
Päätös mieltä kutkuttaa
Pian saavun onnelaan
Kohta tiedät
Miltä tuntuu nähdä oma peilikuva
Missä kasvot turmeltuneet on
Kuningas
Kaikki imee mukaansa
Kuningas
Kaikki päät sekoittaa
Kuningas
Sielut lumoaa
Kuningas
Kaiken tieltään tuhoaa
Kipinä, joka luovuttaa
Pimeys sielun omistaa
Pakahtuva henki kulkee
Tunnottomat kädet sulkee
Julman totuuden
Lopussa vala velvoittaa:
Tämän lupaan toteuttaa!
Putoavan kuolonkatseen
Aamun turhan toivon jälkeen
Silmäni voin viimein ummistaa
Kuningas
Kaikki imee mukaansa
Kuningas
Kaikki päät sekoittaa
Kuningas
Sielut lumoaa
Kuningas
Kaiken tieltään tuhoaa
Kaikki imee mukaansa
Lukitsee valtakuntaansa
Sielut lumoaa
Kaiken tieltään tuhoaa
05. Riita (san. Metsälampi)
—————————
Taas, taas häntä epäiltiin
Taas, taas häntä syytettiin
On joki karannut
Uomastaan poistunut
Tieltään suistunut
Se uneksi aaltojen alkukodista
Kyllästyi, ja lähti pois
Sanoista suututtiin
Lauseista lynkattiin
Aallonharjalla matkaaja
Vetten vellovien helmassa
Näkee unta, näkee kauas
Ja kaupunki horisontissa
Punaisena aaltoilee
Siel’ nyrkit taivasta halkovat
Ihmismielten sokkeloissa
Moni Luojaan verhoaa
Siel’ ei kämmen pientä suojaa
Moni mahtinsa unohtaa
Verkkokalvot kieroon katsovat
Eivät muuta nähdä voisi
Hermoradat kieroon kasvaneet
Eivät sitä muillekaan soisi